Tällä kertaa kiukuttelen tätä hoitoa vastaan. Ihan vain siitä syystä, että vapautuminen on turhauttavan hidasta. Kyllä kai sitä nyt tervekin ihminen oirehtii, jos se lyödään neljän seinän sisään enemmän tai vähemmän mielisairaiden ihmisten kanssa samaan laitokseen. Niitä sanotaan hullujenhuoneiksi. Kannattaa muuten totella sitten lääkäreitä ja hoitajia, eikä esim. hajoittaa telkkria tai uhkailla lääkäriä pakenemisella (kahden paon jälkeen).
Tässä linkkaan stooriin, jonka toinen osastokaveri kirjoitti. Hänellä on hyvin samankaltaisia kokemuksia kuin itselläni. http://seedsofsurreal.blogspot.com/
No, nyt on ainakin päivälomat ihan hyvät ja lauantaiksi luvattu yöloma, joten näillä mennään. Varmaan pari viikkoa siihen itse lopulliseen vapauteen. On kyllä kivoja tyyppejä osastolla. Sain kaverilta taas yhden CD:n, tällä kertaa Loirin Huumorinkukkia levyn. Naurava Kulkuri on siinä viimeisenä 15:nä biisinä, en ole vielä siihen asti päässyt.
Risperdalia vähennettiin, vähentäisivät tuota Depreakineakin. Nyt on sellainen olo, että tekisi mieli olla lievästi maaninen. Pakko myöntää, että maanisena on kivempaa kuin tasapaksussa normaalitilassa. Kai sen taiteilijat tietävät että silloin kuin virta pulppuaa niin sen mukana on kiva mennä.
Over and out. Peace everybody. Huomenna jatketaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti